Onpa muuten ollut harvinaisen paska viikko, onneksi se päättyy tänään. Tämän viikon saldona on viulunkielenä oleva Anja (toim.huom ei niin hoikkana kuitenkaan lähinnä kuvaan nyt tätä fiilistä.) Lapset on jossain vaiheessa muuttuneet ihmisistä käveleviksi riiviöiksi. Tappeleviksi kiukutteleviksi kakaroiksi. Niiksi joita on vaan naapureilla,ei meillä. Kuka lienee käynyt ne pienet kullanmurut yöllä vaihtamassa...

Äitiys on yhtä helvettiä,kyllä päässä on täytynyt olla enemmänkin vikaa kun on tähän rumbaan joskus alkanut. Tottahan meistä jokainen toivoo itselleen sitä öisin vielä vuosikkaanakin hilluvaa pilttiä joka ei voi millään nukkua omassa sängyssään vaan se sänky on äidin mahan päällä. Samainen ihanainen aloittaa pulputuksen ja kitinän klo 02.50 juuri niinä öinä kun äidillä on herätys 04.25. Äninä jatkuu siihen asti kun nousen ylös ja painun kahvin keittoon. Tulee hiljaista,tyttö ja isi posottavat unta puoli ysiin saakka. Töistä tullessa saa kuulla että tyttö on ollut päivän kuin enkeli, kiva kuulla sillä käninä ja jaloissa roikkuminen alkaa tasan sillä siunaamalla kun takki on päätynyt naulakkoon. Äitiys,se on niin ihanaa. Saat lapsen vihdoin jaloista roikkumasta ja kävelet keittiöön,ruoka ei tietenkään ole valmiina koska eihän isi voi sitä tehdä kun lapsetkin on jaloissa!Herranjestas,liikaa se on! Alat tekemään ruokaa kun isompi piltti makaa jo eteisessä valittaen kuolevansa kohta nälkään jos ei saa ruokaa NYT. RUoka on valmista ja isotyttö tulee pöytään,kuoleman nälkäisenä. Ruokailu kestää 1,5h ja lautaselta on hävinnyt yksi nakki. Se siitä kuolemasta.

Ruuan jälkeen on mukavaa istahtaa ja juoda kahvit. Torstaisin voi vaikka selata sen MeNaiset jos siellä vaikka joku jääkiekkoilijan vaimo taas jakaisi lukijoiden kanssa täydellisen elämänsä. Kuinka kuvissa koti kiiltää ja pikkuiset on puettuna Doltseen ja kappanaan. Äiti on freesattuna juuri kampaajalta tulleena sivun laidassa teksti: kyllä äidinkin pitää saada omaa aikaa ja laittautua. Siinäpä sitten istut itse tukka puolensentin juurikasvulla ja naama halvassa meikkivoiteessa ihmettelemässä missä vika. No joo,taviksen täytyy käydä töissä. Oikeissa sellaisissa ei vaan edustamassa miehen rinnalla hyväntekeväisyys gaaloissa. Se tavisäiti saa joululahjaksi jalkahoidon ja äitienpäivänä kasvohoidon. Sillä omalla ajalla on pärjättävä taas seuraavaan vuoteen. Synttäreiden kynnyksellä voi olla mahdollisuus mennä kampaajalle.Värjätä pitää kuitenkin kotona. Pikku piltit on puettuna ihan vaan henkkaanjamaukkaan ja kotikin on ihanassa epäjärjestyksessä. Tasan ei käy onnenlahjat.

Ajatus kyllä katkesi taas täysin,mietin miksi ja tajusin että täällähän on ihan hiljaista. Ja ei, lapset ei ole pahanteossa vaan ihan sängyissään.Jopa pienempi.  Ehkä ensiviikko on jo parempi ja silloin äitiyskään ei enää tunnu helvetiltä. Onneksi tuo tunne häviää aina jossain vaiheessa vaikka kuinka vastustaisi. Siihen ei tarvitse paljoa kun unohtaa jo miksi sitä oli niin kiukkuinen. "äiti mulla liikkuu hammas" niin,siinä se oli.Kiukku vaihtui ylpeyteen.Kyllä sä oletkin iso tyttö jo.