Niinhän se tuli maanantai ja ensimmäinen työpäivä loman jälkeen. Yllättävän helppoa oli lähteä liikkeelle ennen 6. Työpaikalla odotti iloinen pomo jolla oli heti pinkka tehtäviä jotka pitäisi hoitaa,kai muistat miten nämä tehdään? Ei ollut fanfaareja,ei soittokuntaa puhumattakaan tervetuliaiskahveista.Vain pino tekemättömiä rästitöitä.

Töiden tekeminen oli ihmeen helppoa,kuin ei olisi ikinä poissa ollutkaan vaikka edellisestä työpäivästä oli kerenyt kulua yli vuosi. Tuttuja asiakkaitakin virtasin solkenaan ja heidän ongelmansa olivat ihan samat kuin silloin kun pois jäin. Helppoa oli etsiä tiettyä limppua kun tiesi ettei sitä ole mutta asiakas oli varma sitä olevan meillä "kun näin oli sanottu" Noh,soiton jälkeen kävi ilmi ettei se ollut edes meidän kauppa josta leipää oli ostettu vaan ihan toisessa kaupungissa oleva erin firman paikka. "No minä aattelin ettei noin nuori tyär tiiä onko sitä vai ei...." Noh juuh,nuori ja nuori mutta tiedän kyllä mitä tuotteita valikoimamme sisältää. "No entä onko teillä pirkka-edamia?"Ei ei ole,kun ei ole k-kauppa."No tilatkaa!"No kun ei voi mutta tässä on tätä toista vastaavaa. "EIkö sitä ole 750g paketissa?"Ei ole kuin 1kg ja puolen kilon. "Mutta ei siis 750g?Ettekö voi tilata sitä?" No ei voida kun ei kuulu meidän valikoimiin. "On tämä kanssa kun ei edes asiakkaalle tilata kun pyytää!" PAhoittelen kovasti tilannetta,voin tiedustella josko se saataisiin valikoimiin. "mihin valikoimiin?Minä tarvitsen sitä juustoa nyt!"  Asiakas poistuu ja jään tuijottelemaan perään. Näinhän se menee,kohta asiakas hakee ihan toista juustoa mitä edes kysyi. Ah, on ollut ikävä tätä kaikkea!

ASiakkaiden kanssa sählääminen on ihan oma lukunsa mutta tavarantoimittajat ne vasta mahtavia on. Kiistelin heti ensimmäisenä päivänä yhden kanssa siitä oliko jättänyt meille väärän lavan jossa on joku kumimatto alla.Ei ollut jättänyt, mutta eihän hän sitä uskonut. Mentiin kyseisen lavan viereen,eikä siellä mitään kumimattoa ollut. Häiskä oli sitä mieltä että meillä se on. Juu,olin varmaan piilottanut sen ihan veetuillakseni hänelle.Mulla kun ei ole töissä parempaakaan tekemistä...Seuraava toi väärää tavaraa sitten ihan oikeasti. Perään kun soittelin sanoi notta myykää se väärä tuote. Helppoahan se on,vetäisen hatusta hinnan ja ohjelmoin sen vielä koneellekkin.Oonpa etevä. Ei onnistu mutta herran mielestä linjan toisessa päässä se onnistuu kyllä koska naapurikunnan prismassakin sitä myydään. (kerron nyt tässä että en ole prismassa edes töissä) että soitan sinne ja kysyn hinnan!No enkö ihan itse sitäkään keksinyt että soittelisin toiseen kauppaan ja kyselisin hintaa ihan noin vaan. Sanoin notta pittää hyvittää. Mies meinasi että myyn ne kuitenkin.Kyllä myyn joo,takaovesta pimeesti.Kassan läpi kun ne ei vaan mene. Kyllä se on hyvä että viisaampi neuvoi tässäkin asiassa.

Ai että.Ihanaa olla töissä.

Seuraavana laulaa puhelin ja sieltä soittaa "Mirkkukassaltamoi" Sillä on kuulema kädessä semmonen paita jossa ei ole hintaa. No ahaa,vai semmonen on.Niin minkälainen paita?no tämmönen t-paita. ööh...meillä on valikoimassa semmonen parisen sataa paitaa että ei missään nimessä kannata mitenkään kuvailla sitä...No tää on tämmönen punanen...jooh,noh onko siinä kuvaa?Ei ole täsä on tekstiä.Just no onko se minkäkokoinen?No emmää tiiä...oisko tää M...no joo eli se on aikusten paita. Jaaplataan siinä hetki ja sitten käy ilmi että paidassa on punaset hihat se on muuten pitkähihainen ja lasten paita. Juoksin sitten koko hemmetin myymälän pukineosaston läpi ihan huvikseni.. Mirkku sitte soitteleeki jo kassakelloa,kun sinnehän tuli jo jono.

Menen kassalle ja avaan ruuhkan. Kas kummaa kun ei kone halua heti toimia niin on se viiskymppinen vanha poika siinä taas naurahtamassa sen kuluneen fraasin "nää on varmaan sitten ilmasia" No kyllä vaan ovat!Vain sulle ja vain tänään! oisko sitä etukorttia?Eipä tietenkään ole,käydään kaikki maholliset muut kortit läpi ja sanotaan että ei ole. Vedät maksukortin ja asiakas menee pakkaamaan tavarat. Ahaa elämys valtaa mielen ja ilme kirkastuu.Niiiiin se on se vihriä kortti onhan mulla se tietysti. Kiva. Ei muuta ku onnea. Onneksi meillä on info, tytöille saa aina sälyttää kaikki unohtuneet boonukset.

 

Päivä loppuu viimein ja kävelen tilaushuoneen ohi. Pöydällä on parilaatikkoa karkkia ja päällä teksti "On hävikissä",vieressä on roskakori mihin ne ois sen jälkeen pitäny laittaa eikä jättää muille. Laitan päälle lapun johon kirjoitan "entäs sitten" ja menen vaihtamaan vaatteet.

 

Ihanaa olla taas töissä.